Keräilyn ihmeellinen maailma.
Harrastuksiahan maailmassa riittää ja yksi yleisimmistä on kaikenlaisten tavaroiden keräily. Ihmiset ja eläimet ovat vuosimiljoonia keräilleet syötävää talteen selviytyäkseen ja ehkä nykyinenkin keräilyvietti on sieltä peräisin jossain geenisopukoissa ohjelmoituna. Erilaisten hyödyttömien tavaroiden keräilyähän ei pysty järjellä selittämään, koska varsinaista hyötyähän ihmislajin säilymiselle ei esimerkiksi oluttölkkikokoelmasta ole. Esimerkiksi sienestäjä saa suurta tyydytystä löydettyään hyvän sienipaikan ja samanlaista tyydytystä keräilijä saa löydettyään uuden kohteen kokoelmaansa. Mielihyvän tavoittelustahan kaikenlaisessa harrastamisessa on kyse.
Olutkeräilyn aloitin 11-vuotiaana vuonna 1993, löydettyäni yhden narikkalapun ja siitä se sitten lähti lapasesta. Aikaisemmin olin jo keräillyt mm. postimerkkejä, mutta jotenkin olutaiheiset tavarat alkoivat miellyttää silmää. Muutenkaan tarkoin luetteloidut postimerkit eivät jaksaneet kiinnostaa, koska on lähes mahdotonta löytää mitään ennennäkemätöntä. En ota keräilyä nykyisin turhan vakavasti, koska hampaat irvessä tapahtuva “kaikki on pakko saada” juokseminen ei oikein ole mukavaa.
Kaikki kuvatut esineet ovat omista kokoelmistani, mutta kuvia saa minun puolesta muutkin käyttää ei kaupallisiin tarkoituksiin. Kuvien tuottamiseen käytetyt vempeleet ovat halpoja ja kuvaustekniikoista ei juuri ole hajua, mutta matematiikan sääntöjenhän mukaan miinus ynnä miinus saattaa olla plus. Kielioppisäännöt sivuilla ovat äidinkielenopettajien kauhuksi heitetty romukoppaan ja tarinointi on hyvin vapaamuotoista. Vuosiluvut ym. ovat omia arvioitani ja vuosien aikana päähän tarttunutta tietoa eri lähteistä. Mikäli virheitä havaitset, niin anna toki palautetta.
Sivut on pieni tietokoneella tapahtuva museokierros kokoelmiini. Otetaan pintaraapaisu olutrekvisiittaan Suomessa.